Olen saanut suhteellisen hyvin asiat järjestettyä. Eilen juttelin Jussin kanssa ja sanoin sille suorat sanat. Sehän on säätänyt Miran kanssa jo viimeiset puoli vuotta. Että sinänsä minä olin "se toinen". Sekään ei kuulemma vain osannut päästää irti. Kauanhan me tätä jossiteltiinkin. Viimeiset 5 vuotta. Mutta silti se sattuu. Jopa ne aivan ensimmäiset loukkaukset sattuvat aina vain. Rakastinhan mä sitä kumminkin. Ja paljon. Mutta nyt alkaa uusi aika. Taas kerran. Mutta nyt oikeasti. Mä lupaan.

Kävin Satun kanssa tänään kaupungilla kahvilla, ja sillä olis tiedossa jokin mökki ensi viikoksi, jonne on tulossa muutakin väkeä. Sieltä voisi saada muuta ajateltavaa. Ja saisi viettää koko viikon ryypäten ja rällästäen. Kuulostaa niin teennäiseltä ja lapselliselta, mutta ehkä se on juuri sitä, mitä kaipaan tällä hetkellä. Lähtö olisi lauantaina ja huomenna pitää ilmoittaa. Taitaapi siis olla tiedossa:
BILEEEEEEEEEEET! Ehkä sielä on joku herkkupylly mullekin. No joo, heh. Ei miehiä mulle pitkään pitkään aikaan. Kiitos.
Tonistakaan ei muuten ole kuulunut yhtään mitään. Joo, oli puhe että ei miehiä. Mutta kai sitä nyt vähän saa ajatella. Haaveilla. Tonin ihanista huulista. Upeasta vartalosta. Uuuh.. Näitä ajatuksia onkin mukava ajatella nukkumaan mennessä. Hmmmmmm…