Viikonloppu meni suhteellisen rauhallisesti, kotona löhöten. Mikään ei oikein

huvittanut. Jussista ei ole vieläkään kuulunut mitään ja alan olla jo oikeasti huolissani.

Mitä jos sille on tapahtunut jotain? Pitäisiköhän ottaa yhteyttä sen vanhempiin.

Päätän lähteä käymään Jussin asunnolla, jos se vaikka helpottaisi oloa.

Rappukäytävässä tulee joku hienosto rouva vastaan, joka vilkuilee minua inhottavasti.

Tekisi mieleni irvistää hänellä, mutta jospa käyttäytyisin kumminkin hieman aikuismaisemmin.

Soitan ovikelloa ja koputtelen postiluukkuun.

Sisältä kuuluu askelia. Jussi tulee avaamaan oven.

"Ai, terve. Mitä sä täälä? " Jussi tokaisee.

"Mitä mä täälä?! Tajuatko kuinka helvetin huolissani mä oon ollu?!" Miltei huudan.

"Tuu nyt sisälle sieltä rapusta huutamasta. Koko talo raikuu." Jussi sanoo ja vetää oven kiinni.

"Missä helvetissä sä oot ollu ja mikset sä oo vastannu puhelimeen?"

"Mulla on ollu vähä kiireitä. Ja mähän sanoin meneväni helsinkiin. Mikä sulla nyt on hätänä?" Jussi vastaa hermostuneesti.

"Mä oon ollu kuolla huolesta! Mikä on niin kiireellistä että et pysty vastaamaan puhelimeen

koko viikolla?"

"Mähän sanoin, kiireitä. Mitä helvettiä sä taas alat utelemaan? Mä olisin kyllä soittanu sulle tänään ku olisin saanu asiat hoidettua. Älä viitti olla taas noin ylidramaattinen." Jussi tokaisee.

Jussin sanat saa mut hämilleen. Mikä ihme sitä vaivaa. Ajattelen itsekseni.

Mulkaisen Jussin päälle ja lähden ovet paukkuen. Tarkoitukseni oli kävellä kotiin, mutta

päässäni alkoi takoa sen verran pahasti, että poikkesin matkalla Streetin pubiin.

Nyt on pakko saada ottaa yksi tasoittava.

Jään tiskille istumaan lonkeroni kanssa. Havahdun kun olkaani koputetaan. Se on Toni.

"Nea. Mitä sä yksin täälä märehdit? Odotatko seuraa?" Toni kysyy ihmeissään.

"En. Tulin vähän tuulettumaan."

"No, kelpaako seura? Tule tuonne meidän pöytään." Toni pyytää.

"Tottahan toki." Hymyilen ja lähden Tonin perään.

Pöydässä on paljon tuttuja, mutta osaa en tunne. Toni esittelee minut kaikille ja alamme

höpötellä niitä näitä. Myös ystäväni Venla on paikalla.

Ilta venyy pitkälle ja myös alkoholia kuluu melko reilusti. Jatkamme Streetiltä

tanssiravintolaan. Tätä minä todellakin tarvitsin ajattelin tanssilattialla heiluessani.

Koko porukka hyppi ja pomppi musiikin tahtiin. Yhtäkkiä havahduin.

"Ei hitto. Kello on vaikka mitä, mä oon umpihumalassa ja huomenna pitää mennä töihin." Huudahdan Tonille.

"Eikä?" Toni nauraa.

"Olisit sanonut ennemmin niin olisin pitäny huolta. Odota hetki, mä voin lähteä saattamaan.

Itekin pitää herätä ajoissa."

Hyvästelen muut ja lähden kävelemään Tonin kanssa. Pakkanen on kiristynyt yön myötä ja minua alkaa palella. "Juostaan?" Ehdotan Tonille.

Toni on heti mukana ja lähtee juoksemaan.

En pääse kovinkaan pitkälle kun liukastun ja lennän selälleni.

Aloitan kamalan vaikerruksen.

"Ootko sä kunnossa?" Toni kysyy heti huolissaan.

Kun Toni on tarpeeksi lähellä kamppaan hänet lumihankeen ja nauran päälle.

"Sori, en voinut vastustaa." Sanon nauraen.

"En mäkään." Toni nousee ja paiskaa lunta naamalleni.

Aikamme taisteltua makaan lumihangessa yltä päältä lumessa Tonin istuessa päälläni.

Yhtäkkiä Toni kumartuu lähelleni ja suutelee. Vastaan suudelmaan heti.

Sitten hän vetäytyy kauemmas ja nostaa minut ylös.

"Anteeks. Ei oli saanu." Toni pahoittelee.

"Ei se mitään."  Yritän änkyttää vieläkin ihmetyksestä kankeana.

Kävelemme loppumatkan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Toni kyselee kuulumisia ja kerron hänelle elämästäni, lyhyen version.

Kotiovelleni päästyämme Toni soittaa taksin. Odottelen sitä vielä Tonin kanssa.

Taksin tultua kiitän illasta ja syöksyn sisälle, ennen kuin sanon tai teen mitään typerää.

Uni ei oikein maita illan tapahtumien jälkeen. Alkoholilla ei tietenkään ole mitään

osuutta asian kanssa. Mahtaa huomenna olla upea työpäivä mietiskelen,

samalla kun tervehdin valkoista posliinia kylpyhuoneessani.