Vihdoin on työviikko ohi! Ja saa nauttia pidennetystä vlopusta, jihaa!

Jussi on pommitellut koko ajan viesteillä, mutta onneks sekin on nyt lähdös

jonnekin viikonloppumatkalle, niin saa hetken kelata ajatuksiaan rauhas.

Tänään on bileet! Sara on tulossa mun luona käymään, ihana nähdä pikkusiskoa

piiiiitkästä aikaa! Venla ja Satukin lähtee mukaan, joten mega super bileet on

tiedossa! Tarkoitus olis aloitella mun kämpällä ja tästä jatkoille. Saa nähdä

päästäänkö edes täältä mihinkään. Ollaan me sen verran sekava seurakunta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kello alkaa lähestyä jo kuutta, Saran pitäis alkaa olla täällä jo. Mikä ihme

sitä viivyttää…

Vihdoin ovikello soi.

"Moiiiii! Ihana nähdä sua! Sori että tuun vähän myöhässä. Tapasin  niin

söpön jätkän junas. Oli pakko mennä sen kans kahville." Sara virnistää.

"Just. No, mihinkäs sä tän pojan jätit?"

"Me sovittiin et nähdään illalla. Se antoi puhelinnumeronsa."

"Sä et varmaan antanu sille omaas, ethän?" alan heti varoitella.

"No en tietenkään! Kyllä sitä vähä varuillaan pitää olla. Vaik se

vaikuttiki tosi tosi tosi mukavalta ja fiksulta!"

"Okei, ei tarvi hehkuttaa enempää. Mä uskon kyllä." Hymyilen siskon

innostukselle. Se on aina ihastunu nopeeta ja on heti päätä pahkaa mukana kaikessa.

"Onko sulla nälkä?"

"Kiljuva! Ja pakko saada syödä jotain ennen ku aletaan maistella alkoholia.

Tiedätkö et en muuten oo ikinä ennen ollu sun kans liikentees?"

"Liekö tuo mikään ihmekään ku just vasta täytit <?xml:namespace prefix = st1 ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:smarttags" />18."naurahdan takaisin.

"Vie kamas tuonne työhuoneeseen, niin laitan jotain sapuskaa."

"Ok." Sara pomppii innoissaan. Se on aina ollu tommonen. Hetkessä eläjä.

Ehkä mun pitäis ottaa siitä vähän mallia. Eikä yrittää aina ajatella niin järkevästi.

No joo, onhan mulla välillä vähän mopo karannu käsistä. Et en mä nyt ihan

mikään siveydensipuli oo.

Ilta tekee tuloaan ja tytöt alkaa olla huppelissa. Itelläni on vielä hiukset laittamatta.

Onneks mulla on niin hyviä ystäviä, et ne ottaa Saran heti siipiensä suojaan.

Vaikka onhan se henkisesti ikäistään vanhempi. Välillä

toki käyttäytyy ku 15kesäinen teini, mut niinhän mä teen itekin.

Sara hehkuttaa tytöille tapaamastaan jätkästä. Ne on sopinu treffit Karmaan.

Eli siis meidän suunta johtaa sinne. En todella oo päästämässä tuota neitiä

tapaamaan ketään hulttiota YKSIN!

Karma on täynnä väkeä. Osa kyllä taitaa olla alaikäisiä, mut eipä se menoa

haittaa. Sara murjottaa kun sitä sen unelmajätkää ei näy, eikä se vastaa puhelimeen.

Ite oon pitäny silmäpeliä tiskillä nojaavaan urokseen. Se on aika namu.

Vihdoin Saran ilme kirkastuu kun joku MUN MIELESTÄ mitään sanomattoman

näköinen pojankoltiainen tallustaa meidän pöytään. Tuo on siis se poju junasta.

"Moi. Mä oon Pyry." poika esittelee ittensä. Noh, kyllä sillä ainaki tapoja on.

"Miks et sä vastannu mun puheluihin?" Sara alkaa heti tivata. Jessus, ne on tuntenu pari

tuntia ja Sara käyttäytyy heti niinku ne olis ollu naimisis viimeset 50vuotta.

"Sori, mä juutuin yhen kaverin kans. Mut nythän mä oon täs. Mennäänks tanssiin?"

"Okei, mennään." Sara vastaa älytön virne naamallaan. Ainakin jollain ilta sujuu.

Ite kadotin sen namun sieltä tiskiltä. Just mun säkää. Mennään tyttöjen kans tanssilattialle.

Ihmeen hyvää musiikkia täälä tulee, mietin itsekseni.

Tanssiminen alkaa janottaa, joten meen Satun kans tiskille. Siinä istuskelee muutama

tympeen näkönen ämmä. Noi mä tunnistaisin missä vain. Jasmin ja Mira.

Jasmin on Jussin ns. "ex" ja Mira lukeutuu myös Jussin lukuisiin hoitoihin.

Se kattoo nyrpeenä mun päälle ja lähtee kävelemään mun luo.

"Et sitte lähteny Jussin mukaan." Se tokaisee vittuuntuneena.

"Jaa niin etten minne menny?"

"Hesaan. Vai eikö Jussi halunnu sua? Oot sä kumminki ittees sille tyrkyttäny.

Ehkä säkin alat pikkuhiljaa tajuamaan et mitä sun ympärilläs tapahtuu.

Pysy erossa siitä. Mä en varota kahta kertaa." Mira tokaisee ja kääntää selkänsä.

Mitähän helvettiä tää nyt tarkottaa?! Yritän lähtee Miran perään, mut Satu estää mua.

"Älä, ei se oo sen arvosta."

"En mä oo mitään tekemäs." Yritän valehdella.

"Joo etpä. Mä tunnen sut liian hyvin. Ja sitä paitsi tuo ämmä vaan yrittää ärsyttää sua.

Anna sen olla. Ja eihän sulla ja Jussilla ees oo mitään. Vai ootko jättäny jotain sanomatta?"

"No en! Ei meillä mitään ookaan. Siks mä ihmettelenki mitä se tolla tarkoitti."

Se ämmä sai mun pään ihan sekasin. Koko ilta meni pilalle mietties et mitä se tarkotti.

Oliko Jussi sanonu jotain musta? Oliko sillä ja Jussilla jotain peliä, taas?

Helvetti! Tän piti olla Jussi-vapaa ilta, mut se onnistui silti sen pilaamaan. Hitto!!

Sara alkaa olla suhteellisen pahassa kunnossa, joten meidän on aika lähteä kotiin.

Se hyvästelee Pyrynsä ja lähtee mun matkaan, tokikin vähän vastaan hangaten, mut paree näin.

Oon peittelemässä Saraa, kun saan viestin. Se on Jussilta.

"Moi! Mitäs sun perjantaihin? Onko villit pirskeet? J"

Mieleeni tulee heti Mira. Ja se vitutus mitä se aiheutti.

"Tapasin Miran. Mikä sen ongelma on?

"Miran? Mikä ongelma?"

"Se on vittuuntunu mulle susta. Mikä teidän kahen homma oikein on? Seurusteletko

sen kans? Tietääkö se viime lauantaista?" Sydäntä pistää. Miks ei se oo voinu sanoa seurustelevansa?

"En todellakaan! Käskin sen painua helvettiin mun elämästä. Ku välitän jostain toisesta."

Siinä se tuli. Viimeinen piikki. Mulla ei olis enää mitään mahiksia saada Jussia takaisin.

Laitan puhelimen pois ja alan nukkumaan ennen kuin päätä alkaa särkeä liikaa.

En saa kylkeäni käännettyä kun puhelin taas piipittää. Se on Jussi.

"Susta…"

"Musta? Mitä musta?" Vastaan hämilläni.

"Mä välitän susta."

Sydän alkaa pamppailla. Ei hitto. Nyt se leikkii mun kans. Mä en lähe tähän juttuun mukaan.

"Hehahe. Sori, en oo nyt tuolla päällä. Hyvää yötä."

Jussi yrittää soittaa, mut lyön luurin kii ja sammutan puhelimen. Mä en just nyt pysty

käsitellä tota asiaa. Olikohan se tosissaan vai mitä se oikein sekoilee…

En kerkee kauaa mietiskellä kun jo sammun.