Hieman on pitkä aika viimeisestä kirjoituksesta.. On tuo haaveilukin jäänyt vähän vähemmälle, mutta ehkä tämä tästä taas lähtee käyntiin :)
Ainakin kovin tuli taas paljon lisää ajatuksia.
Lupaan lisää tekstiä mahdollisimman pian. Jos tätä nyt kukaan edes ikinä lukee.
Itselleni ainakin :D

"Nukutko sä?" Toni kysyy hiljaa, hiipien huoneeseen.
"En" yritän saada mutistua.
"Halusin vain tulla tarkistamaan, että sulla on kaikki hyvin. Saako istua?"
"Ole hyvä vain" tuumaan ja nousen hieman ylemmäs.
Toni istuu sänkyni laidalle ja tuijottaa lattiaa. "Mä oon, tuota noin... vähän miettiny"
"Mitä niin"  kysyn ihmetellen.
"Oon pahoillani että sun lomas on menny ihan pieleen."
"Eihän se nyt sun vikas ole." vastaan, ja halaan Tonia. Se vetäytyy vähän kauemmas, katsoo mua silmiin ja suutelee. "Mä haluan sua niin..." se mutisee.
Vetäydyn irti Tonista. "Meidän ei pitäisi. Mä en pysty. Sori" saan sanotuksi.Toni katsoo mua ihmeissään.
"Mutta kaipaisin todella unikaveria täksi yöksi. Pelottaa jäädä yksin nukkumaan." yritän hymyillä.
Toni hymyilee takaisin. "Tietysti, mitä vain sua varten. Tees tilaa." Se hyppää mun viereeni peiton alle.
Ei mene kauaakaan, kun olen jo sikeässä unessa Tonin kainalossa.

Olin juuri pukenut ja tullut alakertaan kun Satu syöksyi saunasta.

 

"Kerro heti mitä tapahtui." Se alkoi tivaamaan.

 

"Jussi oli mäellä jonkun akan kanssa. Ei sen ihmeempiä."

 

"Voi kultapieni. Ootko sä ihan kunnossa?"

 

"Ei mitään, kyllä tää tästä. Puhutaan myöhemmin, jooko? Nyt ei oikein innosta." Vastaan.

 

"Sopii." Satu halaa.

 

Menen keittiön pöytään istumaan jogurttini kanssa ja katson tupakalla olevaa väkeä. Janina kyhnöttää Tonin vieressä ja tunnen heti piston sydämessäni. Alan TAAS KERRAN miettiä että mitä ihmettä menin taas tekemään. Huomaan Tonin katsovan suoraan minuun, joten käännän pääni pois, haen terassilta siiderin ja siirryn television eteen. Pian väki tulee sisään ja alkaa melkoinen mekkala kun aletaan suunnitella iltaa. Kaikki kokoontuvat oleskelutilaan ja Toni tulee viereeni istumaan.

 

"Hei." Se sanoo ja hipaisee reittäni.

Vastaan vain hymyilemällä, joka sekin kuihtuu kun Janina tulee myös sohvalle istumaan.

 

Alku ilta kuluu pelejä pelatessa ja ihan vain jutellessa. Koko porukka viihtyy hyvin yhdessä, mitä nyt hieman yritän vältellä Tonin katsetta, mutta pian se unohtuu, kun alkaa napanderit nousta päähän ja baariin lähtö lähestyä. Soitamme taksin ja siirrymme baaritteluun. Ensimmäisenä menemme karaokebaariin. Kaikki ovat sen verran hyvällä päällä että karaokea tulee laulettua niin yksin kuin porukassakin. Kenelläkään ei nyt mikään erikoinen ääni ole, mutta kyllä aikamoisia aplodeja pubissa jaetaan. Ilta jatkuu hyvin, kunnes siirrymme erääseen yökerhoon ja törmään siellä Jussiin.

 

"Kato, Nea." Jussi tuumaa kuin ei mitään olisi ikinä tapahtunutkaan.

 

Yritän olla näyttämättä tunteitani ja juttelen mahdollisimman ystävällisesti, vaikka sisälläni oikeasti kiehuu. Toni tulee ja pelastaa minut pulasta, enkä oikein tiedä onko se hyvä vai huono asia. Menemme pöytään istumaan ja hetken hiljaisuuden jälkeen Toni saa sanottua ensimmäisen sanan.

 

"Mikä on fiilis?" Se kysyy,

 

Tunnen palan puristavan kurkkuani, enkä voi tunteilleni enää mitään. Alan itkeä, jonka vuoksi lähden juosten pihalle. Kuvittelin Tonin jäävän vielä baariin, mutta se tulikin perässä. Se tuli mun viereeni ja otti syleilyynsä. Yritän pyristellä irti, mutta Tonin ote on ja pysyy.

 

"Älä viitti rimpuilla." Se sanoo.

 

Toni katsoo mua taas syvälle silmiin, jolloin riuhtaisen itseni irti.

"Älä!" Huudahdan. "Mä en todellakaan kaipaa mitään tällaista elämääni just nyt."

 

"Mitä tällaista?" Toni kysyy hermostuneesti.

 

"Tätä sun temppuilua. Anna mun olla rauhassa."

 

"Oot sä helvetti ihmeellinen. Etkö sä vittu tajua?"

 

"Kyllä, mä tajuan liiankin hyvin. Sä tiedät tasan tarkkaan mitä mä tunnen sua kohtaa. Kuinka heikkona mä oon suhun aina ollut, ja sä käytät sitä vain hyväkses! Eikö sulle mikään riitä? Eikö Janina oo tarpeeksi?" Huudan vihoissani.

 

"Janina? Mitä sä nyt oikein selität? Luuletko sä tosissas että mulla ja Janinalla on jotain? Tai että mä tekisin jotain loukatakseni sua?!" Huomaan suuttumuksen Tonin äänessä ja alan taas itkeä.

 

"Anteeksi." Sanon ja istahdan maahan. "Tää tilanne on vaan jotenkin niin… kamala. Tuntuu tosi inhottavalta. Ja vielä käyttäydyn sulle näin, vaikka et ole muuta kuin yrittäny lohduttaa. Mutta muhun sattuu niin lujaa nähdä, kuinka vähän mä Jussille oikeasti merkitsin."

 

"Ei se haittaa. Mä ymmärrän kyllä. Mutta sun pitää ymmärtää myös mua." Toni istahtaa viereen.
Hymähdän vastaukseksi.

 

"Nyt se persusta ylös sieltä, ennen kuin jäädytään. Mennään sisälle. Vai haluatko jo takaisin mökille?"

 

"Luulen että mun bailaus on tältä illalta ohi." Vastaan. "Mene sä vain takaisin sisään, mä haen takin ja lähden mökille."

 

"En mä sua kyllä yksin sinne päästä. Tiedä mitä hulluja sielä on. Käyt huikkaas Satulle että lähdet, ja mä tuun mukaan, ainakin saattamaan. Katotaan jos sitten jaksan vielä lähteä takaisin." Toni nousee ylös ja kiskoo mutkin pystyyn.

 

Satu ehdottaa tulevansa mukaan, mutta sanon meneväni suoraan nukkumaan, tai niin ainakin kuvittelin.

- - - - - - - - - -          - - - - - - - - - - -          - - - - - - - - - -          - - - - - - - - - - -

Mökkiin päästyämme Toni alkaa laittaa takkaan valkeaa, että mökki pysyisi lämpimänä, sillä ulkona on melko kylmä. Itse käyn pikapesulla ja rojahdan sänkyyn. Olen juuri nukahtamaisillani, tai pikemminkin sammumaisillani kun oveeni koputetaan. Säikähdän melkoisesti, sillä en muistanut, että Toni lähti mukaani. Tonin astuessa sisään huokaisen helpotuksesta. Se tuli varmaan vain ilmoittamaan että lähtee takaisin, ajattelen itsekseni.

Eilinen sujui melko rauhallisissa merkeissä, muutamaa hairahtunutta ajatusta lukuun ottamatta. Oltiin kaupungilla vähän kiertelemässä ja tutustuttiin kylän väkeen. Mukavaa sakkia.
Tänään ollaan taas menossa mäkeen, ja sitten illalla mennään läheiseen pubiin vähän katselemaan maailman menoa. Jannella alkaa aamu suhteellisen kankeasti. Se on viettänyt yksin iltaa, eli siis ryypiskellyt aamuyöhön ja ollut tekemässä tuttavuutta naapureihin. Se jää vielä hetkeksi lepäilemään mökille ja tulee myöhemmin perästä mäkeen. Tai ainakin sanoo tulevansa, luultavastikin se nukkuu krapulaansa iltaan asti ja aloittaa sitten uuden putken.
Ilma on aivan totaalisen upea! Eikä mäessäkään ole liikaa porukkaa. Olin koko viikon monkunut haluavani kokeilla laudalla ja nyt saisin siihen mahdollisuuden, sillä Toni haluaa opettaa minua.

 

"Hei, Nenna, nyt olis mahdollisuus kokeilla sitä lautaa. Kiinnostaako?" Toni huikkaa tultuaan mäen alas.

 

"En mä nyt tiedä. En taida uskaltaa." Epäröin kuitenkin.

 

"Nyt et hitto vie ala hannaamaan. Mennään vaikka tohon pikkumäkeen. Ei siinä kuinkaan käydä, mä lupaan. Tuu nyt, anna mä opetan sua." Toni maanittelee.

 

"Nooooo, okei,"  Lupaudun. "Mutta jos naurat kun kaadun, niin mä näytän sulle kuule missä pippuri kasvaa!"

 

"En tietenkään naura."  Toni virnuilee.

 

Siirryn Tonin kanssa lasten mäkeen ihmetellen, että kuinka se malttoi jättää Janinan ja lähteä mun kanssa. Ehkä se haluaa vain elvistellä osaavansa lasketella. Okei, okei, eihän se mulle kuulu. Ja eihän se mua liikuta. En mä ole kiinnostunut Tonista tai kenestäkään muustakaan miehestä. Eikös se niin mennyt? Mä alan yh:ksi  keinosiemennyksen avulla. Se on kaikista järkevin vaihtoehto mulle tällä hetkellä. Mä haluan perheen ja jotain vakinaisuutta mun elämään, mutta mun sydän ei taida kestää hetkeen mitään sekoiluja. Eikä mun pääkään kestä mitään riekkumista enää. Taisin hieman eksyä aiheesta. Eniveis….

 

"Muista pitää lanne tiukkana ja tässä asennossa." Toni opastaa pitäen käsiään mun lanteilla. Valitettavasti se saa mun mielikuvitukseni laukkaamaan.

Lähden liikkeelle, mutta kaadun miltei ensimmäisen metrin jälkeen ja Toni alkaa heti nauramaan.

 

"Lopeta! Sä lupasit ettet naura. Oot inhottava!" Torun Tonia.

 

"Okei, anteeksi. Olit vaan niin hellyyttävän näköinen. Mitä jos mä tuun sun rinnalle alas?"

 

"Mähän oon sun laudalla, eikä mäkeä saa tulla ilman lautaa."

 

"Sä sitte aina viilaat joka sääntöä. Relaa nyt vaan, mennään." Toni sanoo ja lähtee vetämään mua käsistä. Mäki on onneksi lyhyt ja pääsen sen miltei alas asti Tonin avustuksella. "Hyvä hyvä, tuu vain." Se kannustaa. Miltei mäen juuressa vauhti on liian kova ja me kaadutaan molemmat, tällä kertaa Toni mun päälle.En millään meinaa päästä ylös laudan kanssa, ja kun Toni yrittää nostaa, kaadumme uudelleen.

 

"Ehkä on parempi, että istut nyt siihen sievälle pyllylles, niin mä otan ton laudan pois että päästään joskus eteenkin päin, vai mitä?" Toni hymyileee.

 

Vihdoin saan rehattua itseni ylös ja mitähän mahdankaan nähdä. Jussi on lähtenyt jonkun muijan kanssa reissuun.

 

"Voi vittu…"

 

"Mitä nyt?" Toni kysyy. Se kääntää päänsä ja huomaa saman kuin mä. "Voi ei. Mennään tonne kahvilaan." Se tuumaa, ottaa laudan ja nappaa mut kainaloonsa.

Nyt tämäkin loma meni totaalisen pilalle. Miten ihmeessä mulle voi aina käydä näin?! Eikö se nyt riitä että joudun viettää lomani kattoen vierestä Tonin toilailua. Saati että tuo idiootti tulee tänne jonku akan kanssa. Toni tilaa meille kahvit ja katsoo mun päälle kysyvästi. En saa sanottua mitään. Tuijotan vain eteenpäin ja pyörittelen lusikkaa kupissani.

 

"Tänä iltana kyllä pidetään hauskaa. Otetaan kunnon kännit! Eikö?" Toni yrittää lohduttaa.

 

Hymyilen sille takaisin. "En usko että oon lähdössä tänään yhtään mihinkään."

 

"Et sä nyt kyllä mökkiinkään jää murehtimaan. Tai jos jäät, niin mä jään kyllä sun kans. Ihan oikeasti. Siitä ei ainakaan oo mitään hyötyä. Tuu, mennään takas mökille, mä soitan Jannelle että laittaa saunan lämpeämään."

 

Nousen ylös ja lähden Tonin perässä kävelemään mökkiä kohti.

 

- - - - - - -             - - - - - - - -                     - - - - - - - -                     - - - - - - -               - - - - - - -

 

Janne oli tehnyt työtä käskettyä ja laittanut saunan lämpiämään. Sillä oli vissiinkin parempi olo. Toni istutti mut takan eteen, toi viltin ja melko tujun minttukaakaon.

 

"Nyt lämmittelet siinä hetken ja odottelet että sauna on lämmin. Ei pitäisi mennä enää kauaa. Ja mä tulen sun kanssas, vaikka sä sanoisit mitä. Vai haluatko että soitan Satun tänne?"

 

"Kiitos. Ja enköhän mä yksinkin pärjää." Vastaan lyhyesti.

 

"Et todella pärjää. Tai siis pärjäät."  Toni korjaa nopeasti. "Mutta en halua että joudut olla yksin, sopiiko neidille mitenkään?"

 

"Eiköhän se nyt tämän kerran mene."  Hymyilen takaisin.

 

Toni tuo vielä yhdet napanderit ennen saunaan menoa, tällä kertaa Jägermeisteria.

 

"Sä yrität aivan selvästi juottaa mut känniin ja käyttää hyväkses." Naureskelen.

 

"Hitto vie, sä pääsit mun jäljille." Toni naurahtaa takaisin.

 

Hyppään lauteille pyyhe päällä. Saunan on aivan mahtavan lämmin. Kyllä puukiuas onkin vaan mahtava. Parien löylyjen jälkeen tunnen kuinka minttu ja jekku alkaa vatkata päässä. Nyt kyllä saa napanderit jäädä jäähylle. Toni otti onneksi vichyä mukaan, se vähän virkistää.

 

"Kiitos että teet tämän." Sanon Tonille.

Se hymyilee mukavasti takaisin ja sanoo. "Mielelläni mä tämän teen. Oot sä mulle sen verran tärkeä että en halua sun olevan surullinen. Tekisin mitä vain sun vuokses."

 

"Mitä ihmettä sä oot juonu ku tommosia selvität?"

 

"Älä Nea viitti. En mä oo juonu ku sen yhden napsun sun kanssa. Kyllä sä sen tiedät että oot mulle tärkeä." Toni vastaa ja nostaa mun leukaa.

 

Katson Tonia suoraan silmiin ja tunnen sen katseen porautuvan syvälle mun takaraivoon. Raotan huuliani ja pian tunnenkin Tonin lämpimät huulet vasten omiani. Suudelma hätinä pääsee alkuun, kun Satu tulee kovalla mekkalalla sisään.

 

"Hui hitto kun kerkes tulla kylmä!" Se kiljuu.

 

"Juu, mulla alkaakin olla liian kuuma." Tuumaan ja poistun suihkuun.

 

"Onko jotain vialla?" Satu pysäyttää mut.

 

"Näin Jussin. Mut sauno nyt rauhassa, mä kerron sit myöhemmin."

Ulkona on aivan mahtava keli! Aurinko paistaa ja pakkasta ei ole kuin -2 astetta. Onneksi pakkasin mukaan aurinkolasit. Kahvittelun jälkeen koko poppoo valmistautuu lähtemään hiihtokeskukseen. Mieli on jo paljon parempi, eilisiltaan verrattuna. Ja nyt alan olla varma, että tästä reissusta tulee älyttömän hauska.

Hiihtokeskus on mukavan kokoinen, tokikin täynnä väkeä, mutta kyllähän tällainen rämäpää porukka sinne aina mahtuu. Itse taidan aloitella tuolta lasten mäestä, että ei käy vahinkoa, heh. Tuskin muutenkaan ollaan tänään hirveän kauaa, vähän totutellaan. Onhan tässä koko viikko vielä aikaa.

 

Mäessä oli ihan huippua! Vaikkakin olen surkea laskettelemaan, niin ei se menoa haitannut. Hyvin mä alas pääsin, vaikka tyyli olikin suhteellisen omalaatuinen. Toni vei mut isoon mäkeen, ja laski sen mun kanssa alas. Se sujui melko huonosti. Ainakin vielä. Ylihuomenna sitten uudestaan. Huominen vietetään kaupunkia kiertäen. Vähän ehkä vihlaisi, kun huomasin kuinka hyvin Toni viihtyy Aadan ystävän, Janinan kanssa. Vaikka mitäpä se mulle kuuluu. Sitä paitsi, eihän mun pitänyt enää sekaantua kehenkään. Ainakaan seuraavaan vuoteen. AINAKAAN!

Takaisin mökille päästyämme laitettiin sauna heti päälle. Kaikki olimme hionneet mäessä ja siksi alkoi tulla vähän kylmä. Itse sytytin takkaan valkean. Näytin pojille että mustakin on johonkin. Pojat kaivoivat jäälle avannon, mutta ei sinne kukaan tohtinut mennä. Lumessa kävi muutama kierimässä, mutta siihen se jäi. Päivällä oli tullut tarpeeksi kylmä.

Sauna sai kaikki väsähtämään ja menimmekin ajoissa nukkamaan. Toni Janinan kanssa samaan huoneeseen. HELVETTI SOIKOON! Mikä mua oikein vaivaa?! Tämä on ihan älytöntä. KERÄÄ ITSESI KASAAN PAVIAANI! Onneksi uni tulee suhteellisen nopeaa, joten ei tarvitse kauaa ajatuksissaan piehtaroida. Huomenna on taas uusi päivä. Joka sujuu vielä paremmin kuin tämä!