Jussi soitteli koko yön, joten näin parhaaksi sulkea puhelimen. Töistä ei meinannut tulla oikein mitään koko päivänä. Eikä mistään muutakaan. Päässä pyöri vain koko ajan että kuinka tyhmä mä saatan olla. Olisihan mun pitänyt tietää, että ei siihen voi luottaa, ei missään tapauksessa. Sen piti olla mulle jo selvää. Mutta ilmeisestikään ei ollut. Taas kerran mä särjin sydämeni.
Mutta nyt se on loppu. Kokonaan. En pidä siihen enää mitään yhteyttä! Oikeasti! Ei mitään viikonloppuisia paneskeluja, ei iltaisia puheluita, eikä enää haaveilua siitä että se muuttuisi. Niin ei tule koskaan käymään.

 

Nyt kyllä tarvin todella jotain piristystä. Eli se siis tietää paljon suklaata ja joku leffa. Ei mitään romantiikka, tai draamaa. Kunnon räiskintää. Sitten Luka kainaloon ja pehkuihin. Ei ajatustakaan Jussille. Ei yhden ainuttakaan. ÄH! Mua ottaa niin pattiin. Helvetti!!!!!