Jäin sairaslomalle töistä. Ehkä se sunnuntainen lumessa pyöriminen ei tehnyt oikein terää.

Minulle nousi nimittäin 39 asteen kuume, muistuttamaan siitä mitä tapahtui. Vaikka

en mitään muuta haluaisi kuin unohtaa sen.

Jussi tuli maanantai illalla käymään. Se pahoitteli käyttäytymistään. Oli oikeasti pahoillaan.

Sanoi, että sillä on ihan kamalasti työkiireitä ja kauhea stressi iskee päälle, mutta sen ei olisi saanut purkaa sitä muhun. Ja mä tietysti annoin anteeksi. Kyllähän sitä itsekin tulee sanottua typeriä asioita ja tiuskittua kun on stressaantunut. Eikö?

Äiti soitteli myös ja kyseli kuulumisia. Oikeasti se halusi udella siitä Saran tapaamasta Pyrystä.

Se oli ollut viikonloppuna käymässä, ja oli kuulemma oikein fiksu poika. Mutta ei se silti ollut saanut Saran kanssa nukkua. Mun huoneeseen se oli laitettu.

Noh, hyvä että oli edes taloon saanut jäädä. On ne vanhemmat niin vanhoillisia.

Tonista ei oo kuulunut mitään. Ja hyvä niin. Todella hyvä niin. Se oli vaan joku känninen pusu. Niinhän se sanoi itsekin. Ja mä tyhmä menin siihen lankeamaan. Onneksi mitään sen kummempaa tapahtunut. Ainakaan mun muistamani mukaan.

Päässäni soi jostain kumman syystä Alexian "number one". Sitä tuli kuunneltua Tonin kanssa silloin teininä. Voi elämä! Mitä hittoa mä oikein meinaan. Mähän olen Jussin kans. Ja haaveilen jostain teini-iän ihastuksesta joka tulee aina olemaan saavuttamattomissa. Tyhmä Nea!!

Ehkä on aika herätä taas todellisuuteen ja lakata elämästä haavemaailmassa.

Laitan Jussille viestiä.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

"Tuu tänne. Kaipaan halia."

Odottelen aikani ja kun vastausta ei kuulu, soitan.

Jussi ei vastaa puhelimeenkaan. Kai se on jossain palaverissa.

Myöhemmin illalla se soittaa. Ympäripäissään.

"Moi kulta. Sori etten vastannu. Me ollaan täälä baarissa."

"Missä baarissa? Ja ketkä me?"

"Meitä on iso lössi. Ei jaksa luetella. Mitä asiaa sulla oli?"

"Olisin vaan seuraa ollut vailla." vastaan haikeana.

"No ei nyt kerkeä." Jussi tokaisee tylysti ja kuulen taustalta kuinka joku nainen huutaa sitä.

"Kuka toi oli?"

"Ai kuka? Mira ja nuo tuola huutelee." Jussi vastaa kuin ei mitään.

"Mira? Mitä hittoa se siellä tekee?"

"Älä hei aloita. Se on mun kaveri. Mä meen nyt. Moi" Ja niin mulle lyödään luuri korvaan.

Mua alkaa heti ärsyttää ja päätä alkaa särkeä. Otan särkylääkkeen ja menen nukkumaan, että ei tarvitse ajatella mitään ylimääräistä.

Aamulla menen kyllä varmasti käymään Jussin luona.