Heräsin aamulla klo 6 siihen, että minua tuijotetaan. Jussi ja Luka makasivat

vieressäni ja katselivat minua.

"Huomenta" Jussi sanoi hymyillen.

"Olisi kahvia tarjolla. Ja voileipää."

"Älä heti hemmottele minua pilalle." Vastaan iloisena ja nousen ylös.

Huomasin peilissä mairean hymyn kasvoillani. Aamiaispöydässä mietin, että voiko

tämä oikeasti olla todellista? Jussin hymyilevät kasvot pöydän toisella puolella

vastaavat, kyllä voi. Syötyään Jussi suutelee minua otsalle ja pahoittelee kiirettään.

Hänen täytyy olla seitsemältä töissä. Itselläni ei ole vielä kiire, joten lähden Lukan kanssa

ja sitten suihkuun.

Työpäivä menee mukavan leppoisasti. Kiire ja paineet eivät tunnu miltään tämän

onnellisuuden läpi. Ruokatunnilla Jussi laittaa viestiä.

"Kiitos. Olen maailman onnellisin mies J"

Soitan iltapäivällä Satulle ja kerron uutiset.

Hän ei ole ihan niin innoissaan kun toivoisin, mutta ymmärrän sen hyvin.

Ja tiedän itsekin että minun kannattaa olla varuillaan. Vaikka kuinka leijailisinkin

nyt korkealla pilvisää, voisin pudota alas ja hyvin nopeaa. Mikäli Jussi ei ole

entisestään muuttunut. Mutta en aio antaa sen pilata päivääni.

Kotiin päästyäni soitan Jussille. Hän ehdottaa että menisimme syömään Rafaellokseen.

Suostun ehdotukseen heti!

Käyn pikaisesti suihkussa ja laitan itseni valmiiksi.

Pian Jussi kurvaakin pihaan ja lähdemme syömään.

Ruoka oli aivan mahtavaa ja olenkin keksinyt Jussille loistavan kiitoksen.

Kävin töiden jälkeen Lindex:illä ostamassa uuden alusasun ja aion vietellä

Jussin se päällä, niin kuin se nyt niin vaikeaa olisi.

Mutta Jussin viedessä minua kotiin, hän pahoittelee, mutta ei voi jäädä

luokseni tänä yönä. Hänellä on aamulla aikainen herätys, sillä hänen

täytyy lähteä taas käymään Helsingissä.

Kiitän Jussia illasta ja kömmin ulos autosta. Jussi lähettää vielä lentosuukon, ennen

kuin ajaa pois pihasta.

Lievästi pettyneenä menen makoilemaan sohvalle ja katsomaan televisiota.

Vähän erilainen ilta kuin kuvittelin, mutta kävimme sentään syömässä.

Se on jo jotain.