Viikonloppu tuli todellakin vietettyä rentoutuen. Sara jauhasi koko ajan siitä ukkelistaan, että se siitä miehettömästä viikonlopusta. No ainakaan ei tarvinnut omia ongelmiaan setviä.
Jussi pirautti pikaisesti lauantaina, mutta Tonista ei ollut kuulunut mitään. Mutta mitä sen on väliä, eihän olisi tarvinnutkaan. Sitä en vain käsitä, että mikä ihme on tämä touhu Jussin kanssa.
Olemme yhdessä, mutta silti emme ole yhdessä. Vietämme nykyään vähemmän aikaa, kuin ennen virallista seurustelua. Ehkä tästäkin asiasta pitäisi ottaa selvää, eikä vain vängätä koko aikaa.
Joo, niin minä teen. Otan ensi viikolla Jussiin yhteyden, ja selvitän että mistä on kysymys.
Paitsi että haluan nähdä kyllä hänet jo tänään.
Soitan saman tien Jussille ja pyydän nähdä illalla. Sovimme että yövyn hänen luonaan tämän yön.

Jussi on valmistanut ihan älyttömän hyvää pastaa, jota syönkin valtavalla ruokahalulla. Ihme kyllä, vaikka tulikin mässättyä koko viikonlopun Saran ja äidin kanssa. Noh, tietää Lukalle pitkää lenkkeilyä ensi viikoksi. Huh, enää ensi viikko ja sitten on viikon loma. Vaikkakin olinhan minä jo ns. lomalla kun sairastin, mutta silloin oli turha kuvitella rentoutumista. Nyt saan oikein nauttia olostani. Jussi menee vielä saunomaan, mutta itseäni ei oikein huvita, joten jään katsomaan elokuvaa. Saunassa ollessaan Jussi saa viestin. Ensin en välitä siitä mitään, mutta sitten ajattelen, että jos se on vaikka jokin tärkeä työasia. Jussilla kun on ollut nyt niin kiire. Joten päätän lukea viestin. Ja sitä kadun heti kun avaan puhelimen kannen. Viesti on Miralta.

"Kiitos viimeisestä. Sun kanssas on niin hyvä olla. Olet mulle nyt jo niin äärettömän rakas."

Ei helvetti. Sydämeni alkaa takoa hullun lailla tunnen kuinka hengitykseni tihenee.
Mä arvasin! Kuinka saatoinkaan olla niin tyhmä ja luottaa siihen. Lasken puhelimen rauhallisesti pöydälle, otan tavarani ja lähden. Sanaakaan sanomatta. Käytävässä silmäni alkavat valua kyyneliä.
Hitto vieköön kun pitää olla niin sinisilmäinen. Sehän nyt oli päivän selvä asia, että jokin oli pielessä. Onneksi tämä juttu ei päässyt tällä kertaa tämän pidemmälle. Ja nyt se loppuu tähän. Aivan oikeastikin. Soitan Satulle ja yövyn hänen luonaan. Jussi yrittää soittaa useasti ja laittaa monta viestiä, mutta en vastaa yhteenkään. Minulla ei ole sille enää mitään asiaa.
Satu kihisee kiukusta, kun kerron mitä on tapahtunut. Mutta kun hän huomaa surkean ilmeen kasvoillani, hän tietää olla sanomatta mitään ylimääräistä.
Hän parhain ystävä mitä vaan voi olla. Sen olen huomannut jo aikaa sitten.