Työviikko lähti käyntiin helvetillisesti! Töitä on taas vaihteeksi enemmän ku laki sallii.

Pomo hönkii niskaan ja työkaverit nuolee persettä! Huh, onpa mullaki taas ongelmat.

Ja tänään, illalla pitäis mennä sinne. Jussin luo.

Jos mä nyt ihan rehellinen oon, niin mä oon todella innoissani. Vaikka tiedänki et

se on tosi typerää. Mut minkä hiton mä sille voin että tunnen sitä kohtaan niin vahvasti

aina vaan. Vaikka tiedänki et turhaan mä haaveilen mistään yhteisestä tulevaisuudesta.

Sen Jussi teki selväksi jo ajat sitte. Vai tekikö? Mitä jos se onki muuttunu?

Okei, tosi naivisti ajateltu, mut ainahan sitä saa haaveilla. Ja jos ei muuta,

niin voinhan mä hauskaa ainakin pitää. Eipä mulla oo mitään menetettävääkään.

Mitäköhän sitä laittais päälle…? Se sanoi aina et nois farkuis mun peba näyttää tosi

hyvältä. Taidanpa laittaa ne. Ja sit joku nätti pusero. Vai paita? Vai toppi?

Mun on pakko soittaa Satu käymään!                                                   

"Hätä, tänne heti!!"

"Mikä nyt?"

"Mä en tiedä mitä laitan päälleni!!"

"Helvetti vieköön sun kanssas Nea! Mä jo luulin et sulla on todellinen hätä!" Satu hermostuu.

"No joo, sori. Mut sun pitää oikeesti tulla auttaan mua!"

"Ok, mä oon sielä vartis. Laita kahvia tuleen, mulla on älytön väsy!"

Laitan kahvin tippumaan ja odottelen Satua. Alan miettimään hiuksiani.

Auki, vai kiinni? Auki ne olis seksikkäämmät. Mut kiinni fiksummat. Pitäiskö

mun suoristaa? Helvetti! Mitä väliä. Sekasin ne kumminki menee siinä touhus.

Vihdoin Satu tulee ja saadaan katteltua mulle vaatteet.

Päädytään farkkuihin ja just ostamaani tunikaan. Kieltämättä hyvän näkönen,

mut ei silti laitetun. Enhän mä sille voi myöntää että haikailen edelleen.

Kello alkaa lähestyä 7. Vedän viimeisiä sipauksia meikkiä kun Satu alkaa

moralisoimaan.

"Ootko sä nyt ihan varma et mitä teet? Ettet vaan taas satuttais ittees?"

"Mä tiedän justiin mihin oon ryhtymäs. Kyllä mä sen tiedän et ei se musta mitään

vaimoa itelleen halua. Mut kai mullakin on oikeus hauskanpitoon?!"

"No on on. Kunhan pidät sen sitte mielessäs. Ettet ala haaveilla liikaa."

"Kyllä äiti." Myhäilen. Vaikka tiedän sen olevan oikees. Mä leikin taas tulella.

"Koitas nyt hörpätä se kahvis, että päästään lähtemään. Kävelen samaa matkaa Valtsulle asti."

Tyhjennän mieleni matkalla. "Mä oon menossa vain iltaa istumaan. Juttelemaan." Ajattelen

mielessäni. Juu, ihan taatusti. Herätys pahvi! Panemaan sä oot menossa!

Jussilla palaa olkkarissa valot. Noh, ainakaan se ei oo unohtanu et oon tulossa. Kai.

Soitan ovikelloa. Alan jo hermostumaan kun ei mitään kuulu. Vihdoin lukko narahtaa auki.

Hitto kun se on hyvän näkönen!

"Sori, olin puhelimes."

"Juu, ei se mitään." sanon, vaikka mielessäni ajattelen että kukakohan akka sielläkin oli.

Lysähdän sohvalle istumaan ja ihailen Jussin upeeta kroppaa. Se näyttää niin hyvältä,

vaikka sillä on päällä ihan normi vaatteet. Voi että! Miksi sen pitää olla noin namu?!

"Haluutko jotain?" Jussi kysyy.

"En mä kiitos."

Jussi tulee mun viereen istumaan. Liian lähelle. Mun sydän alkaa takoa vähän liian kiivaasti.

" Miksi sä pyysit mut tänne?" Yritän kiinnittää Jussin huomion muualle kuin hermoiluuni.

"Halusin vaan nähdä. Kun ei oo juteltu pitkiin aikoihin.

"Justhan mä vietin yöni täälä." Vastaan pikaisesti.

"No en mä nyt sitä tarkottanu. Ja sä lähdit niin nopeeta. Olisit voinu edes kahville jäädä."

"Paskat sä mitään kahvia olisi halunnu. Kyllä mä tiedän mitä sulla on mielessä

krapula-aamuna." Naurahdan takaisin.

"Ehkä sitäkin." Jussi hymyilee. "Mut mulla on oikeesti ollu sua ikävä."

"Sanot vaan. Eikö Jasmin oo sulle seuraa pitämässä?" Sanon ja huomaan heti perään

katkeruuden äänessäni. Hitto, oliko pakko ottaa se puheeksi!

"Kyllä sä tiedät et ei me seurustella." Jussi vastaa hermostuneena.

"Sori. Se vaan lipsahti."

"Niin ku sulla aina. Mennäänkö vaikka jonnekki syömään?"

"Ei oo väliä. " Vastaan hieman ihmetellen.

"Odota. Vaihdan vaatteet."

Pistän Satulle nopeeta viestin. Myös se ihmettelee Jussin ehdotusta. Ehkä se tosiaan on

vaan juttuseuraa vailla. Jos Jasmin on vaikka satuttanu sitä, naurahdan itekseni.

Ilta oli kaikin puolin mukava. Ja säädyllinen. Käytiin syömässä ja juteltiin niitä näitä.

Onkohan se jossain AA-kerhossa ja nyt se hyvittää tekojaan. Tää ei oo yhtään

sen tyylistä. Noh, kaippa sillä on jotain sydämellä, jonka haluaa kertoa.

Kunpa vaan pystyisin olla lankeamatta sen lumoihin.

Vaikka sitähän mä tässä koko ajan teen. Lumoudun uudelleen ja uudelleen.

Mä todella tarvin uusia kuvioita. Taitaa olla viikonloppuna tulossa viihdeilta!

Ilman Jussia kiitos. Mun mielestä se sanoiki olevansa pois kaupungista.

Hyvä niin. Löytäisin kumminki itteni taas sieltä.

Jussi viestittää vielä hyvät yöt ja toivottaa mukavaa huomista työpäivää.

Mikähän sitä oikeasti vaivaa?!