Kuume ei ollut enää paha aamulla, mutta olo oli silti helvetillinen.Päätä särki ja lihaksia kolotti. Otin särkylääkkeen ja painuin suihkuun.Kokeilin soittaa Jussille, mutta se ei vastannut.Lukan kanssa oli lähdettävä käymään pihalla, joten ajattelin käväistä samallaJussi luona ja viedä sille vähän krapula juotavaa.Sain jonkin aikaa soitella ovikelloa, ennen kuin ovi avattiin.Luka syöksyi saman tien muristen sisään, joten arvasin että jotain on pielessä.Niin kuin olikin. Sohvalla makasi, kukas muukaan kuin Mira, puolialastomana.

"Luka, tänne!" Huusin, ennen kuin se ennätti hypätä Miran eteen.Onneksi sentään koirani ei siedä lutkia.

"Mitä helvettiä tämä meinaa?" Kysyn Jussilta hermostuneena.

"Ei yhtään mitään. Oikeesti kulta. Mitään ei oo tapahtunu. Mira lähti saattelemaan mua baarista kun olin niin huonos kunnos ja sit sekin sammui tänne."

"Ai sattumalta puoli alasti sun sohvalle?"  Huomasin miten Miran vahtasi sohvalta hymy huulillaan.

"Ja sinä saatanan ämmä. Etkö sä voi..."  Olen aloittamassa, kun Jussi puuttuu asiaan.

"Anna olla. Sä et voi puhua mun ystäville noin."

"Sun ystäville? Taidatte ehkä olla vähän enemmän kuin ystäviä."

"Älä Nea viitsi. Rauhotu nyt. Mee pihalle odottamaan, mä puen päälleni ja tuun mukaan, okei?"

"Ai sa ajat mut pihalle? Voi jumaliste!" Ärjyn takaisin. Nappaan Lukan remmiin ja lähden.

Pian Jussi tulee selitellen perässä.Flunssa ja hermostuminen ei näemmä sovi yhteen. Eikä juokseminen auta asiaa yhtään.Päässäni jyskyttää koko ajan pahemmin, ja silmissäni alkaa sumentua.Jonkin ajan kuluttua herään ambulanssissa.

"Päivää. Pyörryitte jalkakäytävälle ja poikaystävänne soitti ambulanssin."  Joku mies tervehtii.

"Ei mulla ole poikaystävää." Tokaisen takaisin.

"Missä koirani on?" Hätäilen ja yritän nousta ylös, mutta jalkani veltostuvat heti.

"Se sinun –ei poikaystäväsi- otti sen kotiinsa. Hän lupasi tulla perässä terveyskeskukseen.Koitahan nyt makoilla siinä rauhassa, että ei taju lähde uudelleen."

Ärsyyntyneenä suostuin tottelemaan herra tohtoria. Soitin Satun tulemaan paikalle, sillä en halunnut nähdä Jussia. Ensin Satu saisi kyllä käydä hakemassa Lukan ja viedä sen kotiin.Jussi tuli melko pian perässä terveyskeskukseen, missä makasin tipassa.

"Mikä ihme sulle tuli? Säikähdin tosi paljon." Jussi sanoi huolestuneena.

"Mitä se sua kiinnostaa. Kuinka yleensäkään ehdit tänne, kun pitää naisia viihdyttää?" Vastaan ivallisesti. Onneksi Satu tulee juuri sopivasti paikalle, ennen kuin ennätän nostaa hirveän metakan.Jussi poistuu nöyränä paikalta, mutta lupaa tulla illalla käymään.Satu tulee alkuillasta viemään minua kotiin. Oloni on jo paljon parempi, ja pyörtyminen johtui nestehukasta. Lääkäri painotti minua juomaan paljon, sillä kuume kuivattaa.

"Mitä oikein on tapahtunut? En viitsinyt aiemmin udella." Satu kysyy.

"Ei mitään uutta. Jussi on sama paska kuin ennenkin. Voitko kuvitella, menin aamulla sen kämpille, ja siellä oli Mira, makasi sohvalla puolialastomana!" Vastaan miltei huutaen.

"Voi jumaliste…" Satu aloittaa, mutta keskeytyy ovikellon pirinään.

"Jos se on se kusipää niin…" Satu mutisee mennessään avaamaan.

Kukas muukaan siellä on kuin Jussi. Satu katsoo kysyvästi päälläni. Nyökkään ja Satu poistuu nyrkkiään Jussille heristäen.Olin niin uupunut, että en jaksanut taistella vastaan Jussin selityksiä ja lupasin hänen jäädä yöksi.Jussi yritti koko yön vongata, mutta olin kumminkin niin loukkaantunut häneen, että jostain löysin voimia pitää hänet etäällä. Heti kun saan voimani takaisin, laitan tuon idiootin selkä seinää vasten, ajattelin Jussin kietoessa kätensä ympärilleni.