Oloni oli huomattavasti kohentunut heti aamusta. Nousin ylös ja aloin tehdä aamupalaa.
Pian Jussikin löntysti keittiöön.

"Meidän täytyy jutella." Sanoin heti.

"Älä nyt heti aamusta aloita."

"Mulla on ihan täysi syy aloittaa. Ja oikeus. Mitä se ämmä teki sun kämpässä?"

"Mähän sanoin jo, että me ollaan ystäviä. Oltu jo pitkään. Kyllä sä sen tiedät." Jussi alkaa hermostua.

"Ei ystävät nuku keskenään niin vähissä vaatteissa. Luuletko tosiaan mun uskovan että teidän välillä ei ole mitään? Hä? Siksikö heti hermostut? Eipä tuo olisi ensimmäinen kerta!" Huudahdan.

"Mikä helvetti sä olet moralisoimaan?"  Jussi sanoo happamasti.

"Selitäpä sä mulle kuka on Toni, joka soittelee sulle keskellä yötä?" se tokaisee.

Tunnen punan lehahtavan kasvoilleni ja ilmeeni jäykistyvän.

"Toni…" Saan sanotuksi. Mitä ihmettä se on soittanut, ajattelen ja toivon että Jussi ei huomaa jähmetystäni.
 

"Se on vanha tuttu. Jota en ole nähnyt herran aikoihin. Ja mitä sä vedät puheen taas muhun. Sustahan tässä on kysymys. Ja sun rakkaasta Mirastas."

Huomaan Jussin ilmeen kiristyvän ja päätän lopettaa. Ennen kuin aiheutan pahempaa tuhoa.
Jussi painuu suihkuun ja menen pian perässä lepyttelemään.
Sisälläni kytee silti vielä pieni kipinä, joka varoittaa uskomasta Jussia.
Ja toinen pieni kipinä varoittaa kuvittelemasta liikaa Tonin soitosta. Unohda se ja keskity tämän hetkiseen ongelmaasi, ajattelen hieroessani Jussin selkää.
Suihkun jälkeen Jussin puhelin soi, ja se häipyi taas yhtäkkiä kiireisiinsä vedoten. Ilman selitystä minne meni.. Luvaten soittaa. Niin varmaan joo, kellot taas päässäni alkavat soida.

Soittelen illalla Satun kanssa, ja tulemme molemmat siihen tulokseen, että kaipaan rentoutumista.
Rellestettyä on tullut vähän liikakin viime aikoina, joten viikonloppu baareja kiertäen ei tule kuuloonkaan. Ja enhän ole vielä edes kokonaan parantunut. Joten päätän lähteä
viikonlopuksi vanhempieni luo. Ehkä siellä saisi vähän jotain muuta ajateltavaa kuin Jussi.
Tai Toni. Mitähän asiaa sillä muuten olisi ollut, alan miettiä. Ei, ei, ei! Lopeta heti! sanon itselleni.
Se oli varmaankin vain kyytiä vailla, ei mitään sen kummempaa.
Alan suunnitella viikonloppua ja soitankin heti äidille, joka varmasti pomppii innosta kun ilmoitan tulevani kylään. Sarasta nyt puhumattakaan.