"Kerro heti mitä tapahtui." Se alkoi tivaamaan.
"Jussi oli mäellä jonkun akan kanssa. Ei sen ihmeempiä."
"Voi kultapieni. Ootko sä ihan kunnossa?"
"Ei mitään, kyllä tää tästä. Puhutaan myöhemmin, jooko? Nyt ei oikein innosta." Vastaan.
"Sopii." Satu halaa.
Menen keittiön pöytään istumaan jogurttini kanssa ja katson tupakalla olevaa väkeä. Janina kyhnöttää Tonin vieressä ja tunnen heti piston sydämessäni. Alan TAAS KERRAN miettiä että mitä ihmettä menin taas tekemään. Huomaan Tonin katsovan suoraan minuun, joten käännän pääni pois, haen terassilta siiderin ja siirryn television eteen. Pian väki tulee sisään ja alkaa melkoinen mekkala kun aletaan suunnitella iltaa. Kaikki kokoontuvat oleskelutilaan ja Toni tulee viereeni istumaan.
"Hei." Se sanoo ja hipaisee reittäni.
Vastaan vain hymyilemällä, joka sekin kuihtuu kun Janina tulee myös sohvalle istumaan.
Alku ilta kuluu pelejä pelatessa ja ihan vain jutellessa. Koko porukka viihtyy hyvin yhdessä, mitä nyt hieman yritän vältellä Tonin katsetta, mutta pian se unohtuu, kun alkaa napanderit nousta päähän ja baariin lähtö lähestyä. Soitamme taksin ja siirrymme baaritteluun. Ensimmäisenä menemme karaokebaariin. Kaikki ovat sen verran hyvällä päällä että karaokea tulee laulettua niin yksin kuin porukassakin. Kenelläkään ei nyt mikään erikoinen ääni ole, mutta kyllä aikamoisia aplodeja pubissa jaetaan. Ilta jatkuu hyvin, kunnes siirrymme erääseen yökerhoon ja törmään siellä Jussiin.
"Kato, Nea." Jussi tuumaa kuin ei mitään olisi ikinä tapahtunutkaan.
Yritän olla näyttämättä tunteitani ja juttelen mahdollisimman ystävällisesti, vaikka sisälläni oikeasti kiehuu. Toni tulee ja pelastaa minut pulasta, enkä oikein tiedä onko se hyvä vai huono asia. Menemme pöytään istumaan ja hetken hiljaisuuden jälkeen Toni saa sanottua ensimmäisen sanan.
"Mikä on fiilis?" Se kysyy,
Tunnen palan puristavan kurkkuani, enkä voi tunteilleni enää mitään. Alan itkeä, jonka vuoksi lähden juosten pihalle. Kuvittelin Tonin jäävän vielä baariin, mutta se tulikin perässä. Se tuli mun viereeni ja otti syleilyynsä. Yritän pyristellä irti, mutta Tonin ote on ja pysyy.
"Älä viitti rimpuilla." Se sanoo.
Toni katsoo mua taas syvälle silmiin, jolloin riuhtaisen itseni irti.
"Älä!" Huudahdan. "Mä en todellakaan kaipaa mitään tällaista elämääni just nyt."
"Mitä tällaista?" Toni kysyy hermostuneesti.
"Tätä sun temppuilua. Anna mun olla rauhassa."
"Oot sä helvetti ihmeellinen. Etkö sä vittu tajua?"
"Kyllä, mä tajuan liiankin hyvin. Sä tiedät tasan tarkkaan mitä mä tunnen sua kohtaa. Kuinka heikkona mä oon suhun aina ollut, ja sä käytät sitä vain hyväkses! Eikö sulle mikään riitä? Eikö Janina oo tarpeeksi?" Huudan vihoissani.
"Janina? Mitä sä nyt oikein selität? Luuletko sä tosissas että mulla ja Janinalla on jotain? Tai että mä tekisin jotain loukatakseni sua?!" Huomaan suuttumuksen Tonin äänessä ja alan taas itkeä.
"Anteeksi." Sanon ja istahdan maahan. "Tää tilanne on vaan jotenkin niin… kamala. Tuntuu tosi inhottavalta. Ja vielä käyttäydyn sulle näin, vaikka et ole muuta kuin yrittäny lohduttaa. Mutta muhun sattuu niin lujaa nähdä, kuinka vähän mä Jussille oikeasti merkitsin."
"Ei se haittaa. Mä ymmärrän kyllä. Mutta sun pitää ymmärtää myös mua." Toni istahtaa viereen.
"Nyt se persusta ylös sieltä, ennen kuin jäädytään. Mennään sisälle. Vai haluatko jo takaisin mökille?"
"Luulen että mun bailaus on tältä illalta ohi." Vastaan. "Mene sä vain takaisin sisään, mä haen takin ja lähden mökille."
"En mä sua kyllä yksin sinne päästä. Tiedä mitä hulluja sielä on. Käyt huikkaas Satulle että lähdet, ja mä tuun mukaan, ainakin saattamaan. Katotaan jos sitten jaksan vielä lähteä takaisin." Toni nousee ylös ja kiskoo mutkin pystyyn.
Satu ehdottaa tulevansa mukaan, mutta sanon meneväni suoraan nukkumaan, tai niin ainakin kuvittelin.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
"Hei, Nenna, nyt olis mahdollisuus kokeilla sitä lautaa. Kiinnostaako?" Toni huikkaa tultuaan mäen alas.
"En mä nyt tiedä. En taida uskaltaa." Epäröin kuitenkin.
"Nyt et hitto vie ala hannaamaan. Mennään vaikka tohon pikkumäkeen. Ei siinä kuinkaan käydä, mä lupaan. Tuu nyt, anna mä opetan sua." Toni maanittelee.
"Nooooo, okei," Lupaudun. "Mutta jos naurat kun kaadun, niin mä näytän sulle kuule missä pippuri kasvaa!"
"En tietenkään naura." Toni virnuilee.
Siirryn Tonin kanssa lasten mäkeen ihmetellen, että kuinka se malttoi jättää Janinan ja lähteä mun kanssa. Ehkä se haluaa vain elvistellä osaavansa lasketella. Okei, okei, eihän se mulle kuulu. Ja eihän se mua liikuta. En mä ole kiinnostunut Tonista tai kenestäkään muustakaan miehestä. Eikös se niin mennyt? Mä alan yh:ksi keinosiemennyksen avulla. Se on kaikista järkevin vaihtoehto mulle tällä hetkellä. Mä haluan perheen ja jotain vakinaisuutta mun elämään, mutta mun sydän ei taida kestää hetkeen mitään sekoiluja. Eikä mun pääkään kestä mitään riekkumista enää. Taisin hieman eksyä aiheesta. Eniveis….
"Muista pitää lanne tiukkana ja tässä asennossa." Toni opastaa pitäen käsiään mun lanteilla. Valitettavasti se saa mun mielikuvitukseni laukkaamaan.
Lähden liikkeelle, mutta kaadun miltei ensimmäisen metrin jälkeen ja Toni alkaa heti nauramaan.
"Lopeta! Sä lupasit ettet naura. Oot inhottava!" Torun Tonia.
"Okei, anteeksi. Olit vaan niin hellyyttävän näköinen. Mitä jos mä tuun sun rinnalle alas?"
"Mähän oon sun laudalla, eikä mäkeä saa tulla ilman lautaa."
"Sä sitte aina viilaat joka sääntöä. Relaa nyt vaan, mennään." Toni sanoo ja lähtee vetämään mua käsistä. Mäki on onneksi lyhyt ja pääsen sen miltei alas asti Tonin avustuksella. "Hyvä hyvä, tuu vain." Se kannustaa. Miltei mäen juuressa vauhti on liian kova ja me kaadutaan molemmat, tällä kertaa Toni mun päälle.En millään meinaa päästä ylös laudan kanssa, ja kun Toni yrittää nostaa, kaadumme uudelleen.
"Ehkä on parempi, että istut nyt siihen sievälle pyllylles, niin mä otan ton laudan pois että päästään joskus eteenkin päin, vai mitä?" Toni hymyileee.
Vihdoin saan rehattua itseni ylös ja mitähän mahdankaan nähdä. Jussi on lähtenyt jonkun muijan kanssa reissuun.
"Voi vittu…"
"Mitä nyt?" Toni kysyy. Se kääntää päänsä ja huomaa saman kuin mä. "Voi ei. Mennään tonne kahvilaan." Se tuumaa, ottaa laudan ja nappaa mut kainaloonsa.
Nyt tämäkin loma meni totaalisen pilalle. Miten ihmeessä mulle voi aina käydä näin?! Eikö se nyt riitä että joudun viettää lomani kattoen vierestä Tonin toilailua. Saati että tuo idiootti tulee tänne jonku akan kanssa. Toni tilaa meille kahvit ja katsoo mun päälle kysyvästi. En saa sanottua mitään. Tuijotan vain eteenpäin ja pyörittelen lusikkaa kupissani.
"Tänä iltana kyllä pidetään hauskaa. Otetaan kunnon kännit! Eikö?" Toni yrittää lohduttaa.
Hymyilen sille takaisin. "En usko että oon lähdössä tänään yhtään mihinkään."
"Et sä nyt kyllä mökkiinkään jää murehtimaan. Tai jos jäät, niin mä jään kyllä sun kans. Ihan oikeasti. Siitä ei ainakaan oo mitään hyötyä. Tuu, mennään takas mökille, mä soitan Jannelle että laittaa saunan lämpeämään."
Nousen ylös ja lähden Tonin perässä kävelemään mökkiä kohti.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Janne oli tehnyt työtä käskettyä ja laittanut saunan lämpiämään. Sillä oli vissiinkin parempi olo. Toni istutti mut takan eteen, toi viltin ja melko tujun minttukaakaon.
"Nyt lämmittelet siinä hetken ja odottelet että sauna on lämmin. Ei pitäisi mennä enää kauaa. Ja mä tulen sun kanssas, vaikka sä sanoisit mitä. Vai haluatko että soitan Satun tänne?"
"Kiitos. Ja enköhän mä yksinkin pärjää." Vastaan lyhyesti.
"Et todella pärjää. Tai siis pärjäät." Toni korjaa nopeasti. "Mutta en halua että joudut olla yksin, sopiiko neidille mitenkään?"
"Eiköhän se nyt tämän kerran mene." Hymyilen takaisin.
Toni tuo vielä yhdet napanderit ennen saunaan menoa, tällä kertaa Jägermeisteria.
"Sä yrität aivan selvästi juottaa mut känniin ja käyttää hyväkses." Naureskelen.
"Hitto vie, sä pääsit mun jäljille." Toni naurahtaa takaisin.
Hyppään lauteille pyyhe päällä. Saunan on aivan mahtavan lämmin. Kyllä puukiuas onkin vaan mahtava. Parien löylyjen jälkeen tunnen kuinka minttu ja jekku alkaa vatkata päässä. Nyt kyllä saa napanderit jäädä jäähylle. Toni otti onneksi vichyä mukaan, se vähän virkistää.
"Kiitos että teet tämän." Sanon Tonille.
Se hymyilee mukavasti takaisin ja sanoo. "Mielelläni mä tämän teen. Oot sä mulle sen verran tärkeä että en halua sun olevan surullinen. Tekisin mitä vain sun vuokses."
"Mitä ihmettä sä oot juonu ku tommosia selvität?"
"Älä Nea viitti. En mä oo juonu ku sen yhden napsun sun kanssa. Kyllä sä sen tiedät että oot mulle tärkeä." Toni vastaa ja nostaa mun leukaa.
Katson Tonia suoraan silmiin ja tunnen sen katseen porautuvan syvälle mun takaraivoon. Raotan huuliani ja pian tunnenkin Tonin lämpimät huulet vasten omiani. Suudelma hätinä pääsee alkuun, kun Satu tulee kovalla mekkalalla sisään.
"Hui hitto kun kerkes tulla kylmä!" Se kiljuu.
"Juu, mulla alkaakin olla liian kuuma." Tuumaan ja poistun suihkuun.
"Onko jotain vialla?" Satu pysäyttää mut.
"Näin Jussin. Mut sauno nyt rauhassa, mä kerron sit myöhemmin."
]]>
Hiihtokeskus on mukavan kokoinen, tokikin täynnä väkeä, mutta kyllähän tällainen rämäpää porukka sinne aina mahtuu. Itse taidan aloitella tuolta lasten mäestä, että ei käy vahinkoa, heh. Tuskin muutenkaan ollaan tänään hirveän kauaa, vähän totutellaan. Onhan tässä koko viikko vielä aikaa.
Mäessä oli ihan huippua! Vaikkakin olen surkea laskettelemaan, niin ei se menoa haitannut. Hyvin mä alas pääsin, vaikka tyyli olikin suhteellisen omalaatuinen. Toni vei mut isoon mäkeen, ja laski sen mun kanssa alas. Se sujui melko huonosti. Ainakin vielä. Ylihuomenna sitten uudestaan. Huominen vietetään kaupunkia kiertäen. Vähän ehkä vihlaisi, kun huomasin kuinka hyvin Toni viihtyy Aadan ystävän, Janinan kanssa. Vaikka mitäpä se mulle kuuluu. Sitä paitsi, eihän mun pitänyt enää sekaantua kehenkään. Ainakaan seuraavaan vuoteen. AINAKAAN!
Takaisin mökille päästyämme laitettiin sauna heti päälle. Kaikki olimme hionneet mäessä ja siksi alkoi tulla vähän kylmä. Itse sytytin takkaan valkean. Näytin pojille että mustakin on johonkin. Pojat kaivoivat jäälle avannon, mutta ei sinne kukaan tohtinut mennä. Lumessa kävi muutama kierimässä, mutta siihen se jäi. Päivällä oli tullut tarpeeksi kylmä.
Sauna sai kaikki väsähtämään ja menimmekin ajoissa nukkamaan. Toni Janinan kanssa samaan huoneeseen. HELVETTI SOIKOON! Mikä mua oikein vaivaa?! Tämä on ihan älytöntä. KERÄÄ ITSESI KASAAN PAVIAANI! Onneksi uni tulee suhteellisen nopeaa, joten ei tarvitse kauaa ajatuksissaan piehtaroida. Huomenna on taas uusi päivä. Joka sujuu vielä paremmin kuin tämä!
]]>Matka mökille sujui melko rattoisasti. Muutama innostui jo matkalla aloittelemaan ryyppäystä ja olikin jo melkoisessa kunnossa perille päästyämme. Sovittiin että tämä päivä lämmitellään mökkiä ja huomenna vasta aletaan etsiä sopivaa mäkeä ja muuta mukavaa puuhattavaa. Eipä sillä, mökki on aivan upealla paikalla ja aivan mahtava! Että kylläpä täälläkin varmasti viikon viihtyisi, ainakin tällä porukalla.
Ilta alkaa lähestyä ja pihalla on jo melkoisen pimeää. Me ollaan sytytelty pihalle lyhtyjä ja roihuja, jotka luo melkoista tunnelmaa. Takassa roihuaa tuli ja makuusopeissa on pikkupatterit päällä. Onneksi tämä ei oo mikään keskiaikainen mökki, sillä pihalla on melkoisen kylmä. Toki meillä on muutakin lämmikettä mukana, mutta taitaa olla parempi että mä en sorru siihen lämmikkeeseen, ainakaan vielä.
Osa porukasta meni ajoissa nukkumaan, huomista varten, mutta me osa jäätiin vielä pelailemaan. Jannella oli aivan mahtava ehdotus, räsypokka. Ihme kyllä! Kas kun ei pullonpyöritystä. Sovittiin että kattotaan sitä sitten, kun joku muukin kuin Janne on ympäripäissään. Väki alkoi kuupahtaa yksi kerrallaan, mutta mä menin pihalle vähän ajatuksia selventämään. Täällä tuli taas vahvasti Jussi mieleen ja alkoi ottaa päähän. Ja se mun ja Tonin suudelma. Ehkä raitis ilma vähän helpottaisi, ja piristäisi. Voisi huomenna olla mukavampi päivä. Toni tuli ulos tupakalle ja jäi hetkeksi mun seuraksi.
"Mikäs sun mieltä painaa kun oot noin alakuloinen?"
"Vähän happea tulin haukkamaan, jos sais nukuttua paremmin." Vastaan yrittäen peittää oikeaa syytä. En viitsi alkaa heti marista miehistä ja niiden sikamaisuudesta.
"Onko varma kanssa? Ettei oo mitään hätänä? Huomasin jo aiemmin että olit vähän ihmeellinen."
"On ihan varma." Nyökyttelen hymyillen. "Eiköhän olisi meidänkin aika mennä nukkumaan, että jaksetaan huomenna muiden mukana."
"Varmaankin. Poltan vielä tämän, mee sä vain jo."
Nousen ylös ja annan pusun Tonin poskelle.
"Kiitos huolenpidosta. Ja hyvää yötä." Toivotan. Toni jää ihmetellen katsomaan mun perään. Voi hemmetti. Jo yks siideri pistää mun pääni sekaisin. Mitä mä taas oikein meinaan? Kas kun en heti ala vaatteita repiä. Mä tuun vielä pilaamaan koko viikonlopun.
Jostain kumman syystä mielessäni pyörii Jussi. Kuinka olisi mukavaa olla menossa sen kanssa. Kahdestaan romanttiselle lomalle, ilman minkäänlaisia häiriötekijöitä. Mutta se ajatus on täysin turha. Jussi on totaalinen luuseri joka ei ikinä miksikään tule muuttumaan. Vaikka kuinka tahtoisin. Mutta minkä sille voi, jos toisesta välittää? Sitä en kyllä todella tule sille enää ikinä paljastamaan.
Nyt kyllä alkaa tulla kiire. Kello on jo vaikka mitä ja mulla on suurin osa tavaroista vielä laittamatta. Ilmoittelen sitten taas miten reissu lähtee käyntiin.
Nyt kyllä tarvin todella jotain piristystä. Eli se siis tietää paljon suklaata ja joku leffa. Ei mitään romantiikka, tai draamaa. Kunnon räiskintää. Sitten Luka kainaloon ja pehkuihin. Ei ajatustakaan Jussille. Ei yhden ainuttakaan. ÄH! Mua ottaa niin pattiin. Helvetti!!!!!]]>
Jussi on valmistanut ihan älyttömän hyvää pastaa, jota syönkin valtavalla ruokahalulla. Ihme kyllä, vaikka tulikin mässättyä koko viikonlopun Saran ja äidin kanssa. Noh, tietää Lukalle pitkää lenkkeilyä ensi viikoksi. Huh, enää ensi viikko ja sitten on viikon loma. Vaikkakin olinhan minä jo ns. lomalla kun sairastin, mutta silloin oli turha kuvitella rentoutumista. Nyt saan oikein nauttia olostani. Jussi menee vielä saunomaan, mutta itseäni ei oikein huvita, joten jään katsomaan elokuvaa. Saunassa ollessaan Jussi saa viestin. Ensin en välitä siitä mitään, mutta sitten ajattelen, että jos se on vaikka jokin tärkeä työasia. Jussilla kun on ollut nyt niin kiire. Joten päätän lukea viestin. Ja sitä kadun heti kun avaan puhelimen kannen. Viesti on Miralta.
"Kiitos viimeisestä. Sun kanssas on niin hyvä olla. Olet mulle nyt jo niin äärettömän rakas."
Ei helvetti. Sydämeni alkaa takoa hullun lailla tunnen kuinka hengitykseni tihenee.
Mä arvasin! Kuinka saatoinkaan olla niin tyhmä ja luottaa siihen. Lasken puhelimen rauhallisesti pöydälle, otan tavarani ja lähden. Sanaakaan sanomatta. Käytävässä silmäni alkavat valua kyyneliä.
Hitto vieköön kun pitää olla niin sinisilmäinen. Sehän nyt oli päivän selvä asia, että jokin oli pielessä. Onneksi tämä juttu ei päässyt tällä kertaa tämän pidemmälle. Ja nyt se loppuu tähän. Aivan oikeastikin. Soitan Satulle ja yövyn hänen luonaan. Jussi yrittää soittaa useasti ja laittaa monta viestiä, mutta en vastaa yhteenkään. Minulla ei ole sille enää mitään asiaa.
Satu kihisee kiukusta, kun kerron mitä on tapahtunut. Mutta kun hän huomaa surkean ilmeen kasvoillani, hän tietää olla sanomatta mitään ylimääräistä.
Hän parhain ystävä mitä vaan voi olla. Sen olen huomannut jo aikaa sitten.